Suomi

Tiedot

  • Palvelu: Veropalvelut, Arvonlisäverotus ja muu välillinen verotus
  • Toimiala: Kuljetus ja logistiikka
  • Aihealue: Lainsäädäntö- tai säännösuutinen
  • Päivämäärä: 18.6.2013

Selvennystä matkatoimistopalveluiden marginaaliverotuksen soveltamiseen 

Verohallinto on julkaissut 14.5.2013 kauan odotetun ohjeensa (Dnro A71/200/2013) matkatoimistopalveluiden marginaaliverotusmenettelystä. Ohjeessa on otettu aiempaa tarkemmin kantaa siihen, ketkä ovat AVL 80 §:ssä tarkoitettuja matkanjärjestäjiä, joiden on sovellettava matkatoimistoalan marginaaliverotusta ja mitä tarkoitetaan AVL 80 §:ssä mainitulla elinkeinonharjoittajalla, jolta ostetun ja matkustajalle edelleen luovutetun tavaran tai palvelun myyntiin marginaaliverotusta on sovellettava.

Matkatoimistoalan marginaaliverotus on koettu usein haastavaksi, koska sekä ”matkanjärjestäjä” että ”matkatoimistopalvelu” –käsitteet on jätetty lainsäädännössä täsmentämättä. Oikeuskäytännössä on sen sijaan jo aiemmin täsmennetty matkanjärjestäjän käsitettä koskemaan kaikkia sellaisia toimijoita, jotka järjestävät matkan järjestämiseen liittyviä palveluita, vaikka kyse ei olisikaan varsinaisista matkatoimistoista ja turistimatkojen järjestäjistä. Verohallinnon tuoreessa ohjeessa tulkitaan AVL 80 §:ssä tarkoitetun matkanjärjestäjän käsitteen tarkoittavan tahoa, joka muutoin kuin satunnaisesti myy matkapalveluita, jotka kestävät yli 24 tuntia tai sisältävät majoituksen yön yli. Säännöksen tarkoittama matkanjärjestäjä voi siten olla esimerkiksi vapaa-ajanviettopalveluita tai hotelli-/majoituspalveluita tarjoava yritys.

 

Edelleen ohjeessa todetaan, että marginaaliverotusta on sovellettava yksittäiseenkin tällaisen matkanjärjestäjäksi katsottavan tahon toisilta elinkeinonharjoittajilta matkustajan hyväksi hankkimiin ja edelleen luovuttamiin tavaroihin ja palveluihin. Tämän periaatteen on KHO jo aiemmin vahvistanut ratkaisukäytännössään (KHO 21.12.2011 T 3684). AVL 80 § on matkanjärjestäjiä pakottava säännös, joten marginaaliverotuksen soveltamiselle ei siten tällaisessa tilanteessa ole vaihtoehtoja.

 

Elinkeinonharjoittajan käsite on ohjeen mukaan yhteneväinen arvonlisäverodirektiivin 306 artiklassa mainitun verovelvollisen kanssa. Näin ollen marginaaliverotusta tulisi soveltaa toiselta verovelvolliselta, joka harjoittaa tavaroiden tai palvelun myyntiä liiketoiminnan muodossa, hankitun palvelun tai tavaran matkailijalle tapahtuvaan edelleen myyntiin. Tämä ei ohjeen mukaan edellytä välttämättä sitä, että toiselta verovelvolliselta hankittu palvelu välttämättä sisältäisi arvonlisäveroa.

 

Verohallinnon ohjeessa on myös joukko uusia kannanottoja marginaaliverotuksen soveltamisalaa koskeviin kysymyksiin. Esimerkiksi myös EU:n ulkopuolella järjestettävistä kuluttajille järjestetyistä matkoista olisi suoritettava arvonlisäveroa alihankintana kohdemaasta ostettujen pääsäännön mukaisten (AVL 65 §, 66 §) palveluiden, kuten opaspalveluiden, osalta. Tämä siitä huolimatta, että AVL 71 §:n 9 kohta vapauttaisi matkustajan hyväksi toisilta elinkeinonharjoittajilta hankittujen palveluiden myynnin arvonlisäveron suoritusvelvollisuudesta siltä osin kuin nämä luovuttavat palvelut välittömästi matkailijan hyväksi EU:n ulkopuolella. Verohallinnon kanta perustuu kyseisen pykälän sanamuodon tulkitsemiseen. Nähtäväksi jää, tullaanko Verohallinnon kanta vahvistamaan tältä osin aikana myös oikeuskäytännössä.

Lisätietoa:

Tero Takalo

Puh. 020 760 3769

 

Matti Lindholm

Puh. 020 760 3235

 

Atte Saari

Puh. 020 760 3895

 

Sähköposti: etunimi.sukunimi@kpmg.fi

 

Jaa sisältö

Share this

Lisää aiheesta: