Suomi

Tiedot

  • Palvelu: Veropalvelut, Arvonlisäverotus ja muu välillinen verotus, Oikeustapaukset
  • Aihealue: Lainsäädäntö- tai säännösuutinen
  • Päivämäärä: 18.12.2013

KHO:sta merkittävä linjanveto kuittaussitoumusmenettelystä arvonlisäverotuksessa 

Korkein hallinto-oikeus antoi 11.12.2013 verotuskäytäntöä selventävän vuosikirjapäätöksen 2013:194 koskien arvonlisäveron kuittaussitoumusmenettelyn soveltamista jälkiverotustilanteessa. Päätös antaa selkeän oikeusohjeen, että sitoumusmenettelyn hyväksyttävyyttä tarkastellaan liiketoimikohtaisesti. Sitoumuksen antajan omassa arvonlisäverotuksessaan tekemät muut mahdolliset virheet eivät vaikuta menettelyn soveltamiseen.

A Oy:n ja B Oy:n väliseen toimeksiantosopimukseen perustuvat A Oy:n veloittamat konsultointipalkkiot oli katsottu B Oy:ssä suoritetussa verotarkastuksessa A Oy:n toimitusjohtajan ja hallituksen jäsenen Y:n B Oy:ltä saamaksi ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitetuksi palkaksi, josta ei ole suoritettava arvonlisäveroa. Tämän vuoksi B Oy:llä ei ollut oikeutta vähentää A Oy:n veloituksiin sisältynyttä arvonlisäveroa.

 

Konserniverokeskus ei hyväksynyt A Oy:n antamaa ns. kuittaussitoumusta, jossa A Oy luopui oikeudestaan vaatia kysymyksessä olevista myynneistä aiheetta suorittamaansa arvonlisäveroa palautettavaksi edellyttäen, että Konserniverokeskus jättää vastaavalta osin B Oy:n jälkiverotuksen toimittamatta. Konserniverokeskus määräsi virheellisesti vähennetyt arvonlisäverot B Oy:n maksettavaksi. Konserniverokeskuksen mukaan A Oy:n omassa arvonlisäverotuksessa mahdollisesti virheellisesti tehdyt arvonlisäverovähennykset olisi tullut ottaa huomioon sovellettaessa B Oy:ssä kuittaussitoumusmenettelyä. Konserniverokeskus perusteli sitoumusmenettelyn hylkäämistä myös sillä, että vastaava virhe oli B Oy:n tiedossa toiseen konserniyritykseen suoritetun verotarkastuksen perusteella.

 

KHO:n ratkaistavana olevassa asiassa oli kysymys siitä, oliko Konserniverokeskus voinut mainitse¬millaan perusteilla jättää hyväksymättä A Oy:n antaman kuittaussitoumuksen.

 

KHO katsoi päätöksessään, että Konserniverokeskuksen ei olisi tullut jättää sitoumusmenettelyä hyväksymättä B Oy:n verotuksessa sillä perusteella, että A Oy oli omassa arvonlisäverotuksessaan vähentänyt aiheetta verollisena käsittelemiinsä palveluveloituksiin kohdistuviin kuluihin sisältyneet arvonlisäverot. Sitoumusmenettelyn lähtökohtana ei ole pidettävä sitä, miten paljon liikaa veroa A Oy on koko arvonlisäverolaskelmansa huomioon ottaen maksanut, vaan sitä määrää, jonka B Oy on liikaa vähentänyt.

 

KHO linjasi, että sitoumuksen hyväksyttävyyttä arvioitaessa tarkastellaan vain sitä liiketointa, josta B Oy oli aiheetta vähentänyt arvonlisäveron ja josta A Oy oli toisaalta maksanut aiheetta arvonlisäveron. Sitoumusmenettely perustuu siis liiketoimikohtaiseen tarkasteluun, jossa ei oteta huomioon veron palautukseen oikeutetun yhtiön muiden liiketoimiensa yhteydessä mahdollisesti tekemiä virheitä (esim. toimintaan liittyvistä hankinnoista aiheetta tehdyt alv-vähennykset).

 

KHO huomautti, että sitoumusmenettelyn hyväksymättä jättäminen on perusteltua mm. silloin, kun on osoitettavissa, että verovelvolliset ovat tietoisesti menetelleet arvonlisäverolain säännösten edellyttämästä tavasta poikkeavasti. Sitoumusmenettely ei ole tarkoitettu tilanteisiin, joissa osapuolet toimivat tahallaan väärin. Ratkaistavana olevassa tapauksessa KHO katsoi, että A Oy:n veloittamien konsultointipalkkioiden katsominen Y:n palkkatuloksi ei ollut sillä tavoin selvä asia, että osapuolten olisi katsottava tarkoituksellisesti menetelleen asiassa virheellisesti. Näin ollen A Oy:n antama sitoumus olisi tullut hyväksyä ja B Oy:n jälkiverotus olisi tullut jättää toimittamatta.

Lisätietoja

Mari Uusitalo

P. 020 760 3551

 

Marko Ojala

P. 020 760 3341

 

Sähköposti: etunimi.sukunimi@kpmg.fi

 

Jaa sisältö

Share this

Lisää aiheesta