Suomi

Tiedot

  • Toimiala: Pankki- ja rahoitustoiminta, vakuutus- ja omaisuudenhoito, Omaisuudenhoito, Pankki- ja rahoitusala, Vakuutus
  • Aihealue: Lainsäädäntö- tai säännösuutinen
  • Päivämäärä: 18.9.2013

Sivuliikkeen liikevaihtoa ei mukaan pääliikkeen alv-vähennystä määritettäessä 

Euroopan Unionin tuomioistuin (EUT) antoi ennakkoratkaisun asiassa Le Crédit Lyonnais (C-388/11), jonka mukaan yhtiön pääliikkeen arvonlisäverovähennyksen suhdeluvun (ns. pro rata -sääntö) laskemisessa ei saanut huomioida muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa tai Euroopan unionin ulkopuolisissa maissa sijaitsevien sivuliikkeiden liikevaihtoja.

Pankilla oli päätoimipaikka Ranskassa sekä sivuliikkeitä niin muissa EU:n jäsenvaltioissa kuin EU:n ulkopuolissakin maissa. Pankki halusi ottaa pääliikkeensä arvonlisäverovähennyksen suhdelukua laskiessaan huomioon Ranskan ulkopuolelle sijoittuneiden sivuliikkeiden tulot, jolloin sen pro rata -laskelmassa olisi huomioitu yhtiön koko maailmanlaajuinen liikevaihto. Ranskan veroviranomaisten ja ensimmäisen oikeusasteen hylättyä vaatimukset asia esitettiin EUT:lle.

 

EUT katsoi päätöksessään, että vaikka yhtiön pääliikettä ja sen eri maissa sijaitsevia sivuliikkeitä pidetäänkin yhtenä verovelvollisena siltä osin kuin on kyse niiden välisistä suhteista, arvonlisäverojärjestelmän luonteen mukaisesti tällaisissa tilanteissa verovelvolliseen sovelletaan kuitenkin päätoimipaikan lisäksi niin montaa kansallista vähennysjärjestelmää kuin on jäsenvaltioita, joissa sillä on kiinteä toimipaikka. Toisin sanoen jokaisen kiinteän toimipaikan (sivuliikkeen) pro rata -laskelma tuli tehdä erikseen sen tässä maassa harjoittaman toiminnan perusteella eikä päätoimipaikkaan sovellettavaa suhdelukua laskettaessa voitu ottaa huomioon muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien sivuliikkeiden liikevaihtoa.

 

Sillä, oliko kyseessä EU:n jäsenvaltioon tai EU:n ulkopuolelle sijoittautunut sivuliike, ei ollut merkitystä: minkään päätoimipaikan ulkopuoliseen maahan sijoittuneen sivuliikkeen liikevaihtoa ei voitu ottaa huomioon pääliikkeen alv-vähennysoikeuden määrittämisessä.

 

EUT myös totesi, että arvonlisäverodirektiivi ei salli sellaista tulkintaa, että pääliikkeen sijoittautumisvaltion ulkopuolelle sijoittautuneen sivuliikkeen liikevaihto voitaisiin ottaa huomioon pääliikkeen alv-vähennyksen laskemisessa sillä perusteella, että sivuliikkeen katsottaisiin toimivan eri toimialalla kuin pääliike pelkän maantieteellisen sijoittautumisensa perusteella.

Merkitys suomalaisille yrityksille

Ranskan ja Suomen arvonlisäveron vähennysjärjestelmät ovat perusperiaatteiltaan samankaltaiset – hankinnat tulee lähtökohtaisesti kohdistaa tiettyyn vähennyskelpoiseen/ vähennyskelvottomaan toimintaan ja jäljelle jäävästä ”yleiskulujen” arvonlisäverosta tehdään osittainen vähennys. Ranskassa osittaisen vähennyksen määrä tulee kuitenkin, toisin kuin Suomessa, laskea aina liikevaihdon jakauman eli arvonlisäverodirektiivin 174 artiklan ns. pro rata-säännöksen mukaisesti. EUT:n ratkaisu tarkoittaa mitä ilmeisimmin myös sitä, ettei ulkomaisen toimipisteen henkilökuntaa voida ottaa huomioon, jos Suomessa yleiskuluvähennyksen määrän laskenta perustuu esimerkiksi henkilökunnan työpanoksen jakaumaan.

 

Kokemustemme mukaan Suomen Verohallinto on jo ennen EUT:n ratkaisua katsonut, ettei pro rata –laskelma voi perustua yhtiön globaaliin liikevaihtoon. Jotta Suomen arvonlisävero ei jäisi aiheetta kustannukseksi, kannattaa tilanteesta riippuen joko ohjata toimittajia laskuttamaan suoraan ulkomaista sivuliikettä tai kohdistaa sivuliikkeen toimintaa palvelevat, Suomen arvonlisäveroa sisältävät / aiheuttavat hankinnat, mahdollisimman kattavasti kullekin sivuliikkeelle ja tehdä Suomessa arvonlisäverovähennys arvonlisäverolain 131 §:n mukaisesti.

Lisätietoja

  • Ari Nielsen
    Puh. 020 760 3661

 

  • Lassi Ahopelto
    Puh. 020 760 3631

 

Sähköposti: etunimi.sukunimi@kpmg.fi

 

Jaa sisältö

Share this