Suomi

Tiedot

  • Palvelu: Veropalvelut, Henkilöverotus, Oikeustapaukset
  • Aihealue: Lainsäädäntö- tai säännösuutinen
  • Päivämäärä: 13.9.2013

Korkein hallinto-oikeus antoi ratkaisun sairaanhoitovakuutuksen verotuksesta 

Korkein hallinto-oikeus antoi 6.9.2013 vuosikirjaratkaisun KHO:2013:141 sairaanhoitovakuutuksen verotuksesta. Kyseisessä ratkaisussa sairaanhoitovakuutus katsottiin tavanomaiseksi ja kohtuulliseksi henkilökuntaeduksi ja siten verovapaaksi, vaikka keskimääräisen työntekijäkohtaisen vakuutusmaksun suuruus oli 441,75 euroa, eli suurempi kuin Verohallinnon ohjeessa Dnro 555/32/2011 ”Työnantajan ottaman sairaanhoitovakuutuksen verotus” tavanomaiseksi ja kohtuulliseksi määritelty vakuutusmaksu 400 euroa.

Ratkaisun tausta

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu liittyy Keskusverolautakunnan kesäkuussa 2012 antamaan ennakkoratkaisuun KVL 041/2012. Tapauksessa työnantaja oli ottamassa koko henkilökunnalleen sairaanhoitovakuutuksen täydentämään työnantajan järjestämää työterveyshuoltoa. Vakuutuksen ehtojen mukaan vakuutuksesta katettaisiin sairauden tai vamman kustannuksia enintään 10.000 euroa samaa sairautta tai vammaa kohden ja enintään 50.000 euroa kutakin vakuutettua kohden, sekä sairaalan hoitopäivämaksuista enintään 400 euroa hoitopäivää kohti. Vakuutuksesta voitaisiin korvata ainoastaan työterveyshuollon palveluntarjoajan luona annettu hoito. Vakuutusmaksun keskimääräinen suuruus olisi 441,75 euroa työntekijää kohden. Keskusverolautakunta katsoi sairaanhoitovakuutuksen tavanomaiseksi ja kohtuulliseksi henkilökuntaeduksi, josta ei synny työntekijälle veronalaista tuloa.

 

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti Keskusverolautakunnan ratkaisusta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön näkemyksen mukaan eri kriteerejä (esimerkiksi vakuutusturvan kattavuus, kertakorvauksen enimmäismäärä sekä vakuutusmaksun määrää) ei tulisi tarkastella kokonaisuutena vakuutuksen tavanomaisuutta ja kohtuullisuutta ratkaistaessa, vaan vakuutus on katsottava pelkästään vakuutuksen keskimääräisen hinnan perusteella veronalaiseksi, jos keskimääräinen hinta ylittää Verohallinnon työnantajan ottaman sairaanhoitovakuutuksen verotusta koskevan ohjeen (Dnro 555/31/2011) mukaisen tavanomaiseksi ja kohtuulliseksi määritellyn vakuutusmaksun 400 euroa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön näkemyksen mukaan vakuutuksen keskimääräistä hintaa tulisi siis pitää täysin itsenäisenä kriteerinä vakuutusedun kohtuullisuutta määriteltäessä, vaikka lainsäädännön, Verohallinnon ohjeen sekä asiaa koskevan oikeuskäytännön (esimerkiksi KHO:2011:27) perusteella on selvää että eri kriteereitä tulee tarkastella kokonaisuutena.

 

Verohallinto on ohjeessaan kirjannut verovapaan sairaanhoitovakuutuksen vakuutusmaksun ylärajaksi 400 euroa oikeuskäytännössä esitettyjen näkemysten perusteella, joiden mukaan sairaanhoitovakuutuksen kustannuksia tulisi verrata Tuloverolain 69 § 5) kohdassa säänneltyyn omaehtoiseen liikunta- ja kulttuuritoimintaan. Vakuutuksen hinta ei ohjeen mukaan ole kuitenkaan ainoa tekijä, vaan edun tavanomaisuutta ja kohtuullisuutta määriteltäessä on otettava huomioon myös muun muassa vakuutuksen sisältö ja kertakorvauksen enimmäismäärä. Verohallinnon ohjeessa on tosin erikseen todettu, että vakuutusmaksun ollessa huomattavasti suurempi kuin 400 euroa, voi vakuutusmaksu yksinäänkin johtaa siihen, että vakuutus on veronalainen etu.

 

Ohjeessa ei ole kuitenkaan määritelty sitä, milloin vakuutusmaksu ylittää 400 euron rajan huomattavasti siten, että vakuutuksesta muodostuisi veronalainen etu vakuutuksen sisällöstä riippumatta. Tämä seikka on siis jätetty ratkaistavaksi kussakin tapauksessa erikseen. Korkein hallinto-oikeus on käsillä olevassa ratkaisussa katsonut, että 41,75 euron suuruinen vakuutusmaksun ylitys ei ole sillä tavalla huomattava, että vakuutuksen sisältö tulisi jättää huomioimatta vakuutuksen veronalaisuutta tarkasteltaessa. Verohallinnon ohjeessa olevasta kiinteämääräisestä eurorajasta huolimatta Korkein hallinto-oikeus näyttää keskittyneen arvioimaan eri kriteereitä kokonaisuutena antamatta vakuutuksen keskimääräiselle työntekijäkohtaiselle vakuutusmaksulle suhteetonta painoarvoa.

 

Ratkaisun vaikutukset

Ratkaisun perusteella näyttäisi siltä, että sairaanhoitovakuutus voidaan katsoa tavanomaiseksi ja kohtuulliseksi eduksi, vaikka keskimääräinen työntekijäkohtainen vakuutusmaksu ylittäisi 400 euroa, kunhan sairaanhoitovakuutus on sisällöltään ja kattavuudeltaan kohtuullinen. Ratkaisun perusteella 41,75 euron suuruinen hinnan ylitys ei olisi huomattava.

 

Käsillä oleva Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu tuo hyvin esille sen, että sairaanhoitovakuutusta ei voida rinnastaa liikunta- ja kulttuuritoimintaan sillä tavalla, että sairaanhoitovakuutusten osalta voitaisiin käyttää pelkästään euromääräisiä rajoja vakuutuksen tavanomaisuuden ja kohtuullisuuden määrittelyssä. Sairaanhoitovakuutuksen osalta hinta riippuu vakuutuksen kattavuuden lisäksi monista eri tekijöistä, kuten esimerkiksi vakuutusyhtiöiden hinnoittelupolitiikasta sekä vakuutettavien työntekijöiden ikä- ja sukupuolijakaumasta. Euromääräinen raja voi lisäksi johtaa siihen, että täysin sama vakuutus on toisessa yrityksessä verovapaa ja toisessa veronalainen etu.

 

Tällä hetkellä on edelleen epäselvää se, milloin vakuutusmaksun voidaan katsoa ylittävän 400 euroa huomattavasti sillä tavalla, että vakuutus katsotaan veronalaiseksi vakuutuksen sisällöstä huolimatta. Toivottavaa olisi, että Verohallinto päivittäisi ohjettaan työnantajan ottaman sairaanhoitovakuutuksen verotuksesta, jotta oikeustilaa saataisiin selkeytettyä. Sairaanhoitovakuutuksen tavanomaisuuden ja kohtuullisuuden tarkastelussa tulisi keskittyä vakuutuksen sisältöön, ei kiinteisiin euromääräisiin rajoihin.

Lisätietoja

  • Anne Lampinen
    Puh. 020 760 3431

 

  • Anna-Leena Rautajuuri
    Puh. 020 760 3995

 

Sähköposti: etunimi.sukunimi@kpmg.fi

 

Jaa sisältö

Share this