Suomi

Tiedot

  • Palvelu: Veropalvelut, Kansainvälinen yritysverotus, Oikeustapaukset, Yritysverotus
  • Aihealue: Lainsäädäntö- tai säännösuutinen
  • Päivämäärä: 28.2.2014

Hallinto-oikeus täsmensi ulkomaisen veron hyvityksen enimmäismäärän laskentaa 

Helsingin HAO on 5.11.2013 antanut ratkaisun 13/1503/4, jonka mukaan ulkomaisen veron hyvityksen enimmäismäärää laskettaessa tuli huomioida vieraasta valtioista saatuna tulona ulkomaisen kiinteän toimipaikan veronalainen positiivinen tulos riippumatta siitä, onko siitä kyseisenä vuonna tosiasiallisesti realisoitunut maksettavaa veroa lähdevaltiossa. Viron liiketulon ei kuitenkaan katsottu olevan lain tarkoittamaa veronalaista tuloa.

Tausta

Ulkomaisen veron hyvitys ei voi ylittää vieraasta valtiosta saadusta tulosta Suomessa suoritettavien verojen määrää. Ennen verovuotta 2010 hyvityksen enimmäismäärä laskettiin maakohtaisesti ja tulolähteittäin. Lakia on muutettu verovuodesta 2010 alkaen niin, ettei hyvityksen enimmäismäärä ole enää maakohtainen, vaan useasta vieraasta valtiosta saatu tulo lasketaan yhteen, kun selvitetään hyvityksen enimmäismäärä. Maakohtaisuuden poistaminen merkitsee sitä, että eri valtioihin maksetut verot tavallaan tasataan, kun niitä verrataan Suomen veroon ja siten myös välillisesti Suomen yhteisöverokantaan. Maakohtaisuuden poistuttua tuli merkitykselliseksi kysymys siitä, miten hyvitystä laskettaessa otetaan huomioon sellaisten maiden verotettavat tulot, joista ei todellisuudessa realisoidu maksettavaa veroa.

HAO:n ratkaisu ja perustelut

Tapauksessa Suomessa yleisesti verovelvollinen yhtiö oli harjoittanut elinkeinotoimintaa Suomessa sekä ulkomaisista kiinteistä toimipaikoista. Yhtiö oli maksanut kiinteiden toimipaikkojen tulosten perusteella veroa Suomeen vuonna 2010. Tämän lisäksi yhtiö oli maksanut kyseisenä vuonna veroa kiinteiden toimipaikkojen liiketulosta myös kiinteiden toimipaikkojen sijaintivaltioissa. Iso-Britannian kiinteän toimipaikan positiivisesta tuloksesta ei kuitenkaan jäänyt kiinteän toimipaikan aikaisempien vuosien tappioiden vähentämisen jälkeen Iso-Britanniaan maksettavaa veroa. Johtuen Viron verojärjestelmän erilaisuudesta, myöskään Viroon veroa ei tullut maksettavaksi, koska sieltä ei ollut jaettu tuloa Suomeen.

 

HAO:n ratkaistavana oli kysymys siitä, tuliko Iso-Britannian ja Viron positiiviset tulokset huomioida veropohjassa laskettaessa ulkomaille maksetun veron hyvityksen maksimimäärää vuonna 2010. HAO katsoi, että kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain (menetelmälaki) 4 §:n mukaista hyvityspohjaa määritettäessä merkitystä on sillä, että tulo on Suomessa veronalaista ja että siitä on maksettava vieraassa valtiossa menetelmälain mukaan hyvitettävää veroa. Koska yhtiön Iso-Britannian kiinteästä toimipaikasta saama liiketulo oli veronalaista Suomessa ja tulosta oli maksettava veroa myös lähdevaltioissa, Ison-Britannian kiinteän toimipaikan positiivinen liiketulo tuli huomioida hyvityspohjaa laskettaessa.

 

Viron liiketulon osalta HAO puolestaan katsoi, ettei kansainvälistä kaksinkertaista verotusta muodostu, koska veroa ei tule Virossa maksettavaksi, kun tuloa ei jaeta. Täten Viron kiinteän toimipaikan tuloa ei tullut lukea mukaan laskettaessa hyvityksen enimmäismäärää. Ratkaisusta äänestettiin. Asian esittelijän sekä hallinto-oikeuden vähemmistön muodostaneen hallinto-oikeustuomarin näkemyksen mukaan myös Viron kiinteän toimipaikan tulo olisi tullut huomioida hyvityksen enimmäismäärää laskettaessa. Tällä kannalla oli myös verotuksen oikaisulautakunta ennen hallinto-oikeutta. Ratkaisu ei ole vielä lainvoimainen, ja veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on hakenut siihen muutosta.

Merkitys suomalaisille yrityksille

Hyvityksen enimmäismäärän laskennan maakohtaisuuden poistaminen vuodesta 2010 alkaen ja HAO:n ratkaisussa annettu linjaus lähdevaltiossa maksettavaksi realisoituvan veron merkityksettömyydestä merkitsevät käytännössä, että verovelvollisen edellytykset täyden ulkomaisen veron hyvityksen saamiseen ovat parantuneet.

 

Ulkomaisen veron hyvitystä on vaadittava verovuodelta annettavalla veroilmoituksella tai viimeistään ennen verotuksen päättymistä. Jo lopullista veroa vastaavat ennakkoverot voidaan hyvittää. Mikäli hyvityksen vaatiminen ennen verotuksen päättymistä ei ole mahdollista, hyvitystä voidaan tämän jälkeenkin vaatia vielä verotuksen oikaisuin. Toisaalta kaksinkertainen verotus voidaan estää jo ennakonkannon yhteydessä, jos verovelvollinen osoittaa joutuvansa maksamaan veroa ulkomailla.

Lisätietoja

Antti Leppänen

P. 020 760 3247

s-posti: etunimi.sukunimi@kpmg.fi

 

Jaa sisältö

Share this

Lisää aiheesta